Voi kamala kun päivittelystä on taas aikaa! Pahoittelen lukijoille. Joka tapauksessa haluan toivottaa myöhässä hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2011!
Täässä vuosi on vierähtänyt käyntiin mukavasti, Lilja se vain kasvaa koheltaa ja Milli tahtoisi lihoa ja nukkua. Lilja on saanut päähänsä pahan tavan pissata lavuaariin. Siinähän onkin paasaamista vanhemmilta, kun vessa haiseekuin mikä.. Toivon suuresti, että syynä oli vaihtamamme hiekkamerkki, jonka kyllä vaihdoimme takaisin varmuuden vuoksi.
Sitten pääaiheeseen!
Perheessämme sodan aiheena on nyt ollut kissojen ulkoilutus valjaissa. Toivoin jopa joululahjaksi lupaa saada ulkoiluttaa kissoja, mutta ei millään.. Vanhempien mukaan se olisi vain kamala riesa -kissat olisivat aina ovenraossa kyttäämässä ulospääsyä. Olen kuitenkin kuullut kysellessäni ihmisiltä, että näin ei ole! En tiedä mikä päähänpinttymä vanhemmillani on, mutta kai heidän voi jotenkin puhua ympäri.
Siksi nyt ajattellin, että jos kaikki, jotka tätä tekstiä lukee, voisi koittaa laittaa kortensa kekoon! Toivoisin miel. tämän tekstin kommentteihin puolestapuhumista kissojen ulkoilutuksesta. äistä tekisin sitten kuvanmuokkauksella kuvan, johon laittaisin näitä teidän pätkiänne. Ehkäpä siitä olisi apua saamaan vanhemmilta lupaa, ainakin he huomaisivat yritystä olevan!
Mielipiteet tällä tavalla, kiitos:
1. Nimi, jonka haluat näkyvät lopputuloksessani
2. Puolestapuhumisesi
Suuret kiitokset kaikille, jotka auttavat "kissat ulkoilemaan" -projektissani!
torstai 6. tammikuuta 2011
maanantai 15. marraskuuta 2010
Nyt puhuu Lilja!
Tässä kirjoituksessani annan puheenvuoron Liljalle, joka pitää meille puheen kuin presidentti ikään maatiaiskissojen oikeuksista, holtittomista kissojen myyjistä ja ostajista, sekä eläinrääkkäyksestä.
No niin, arvon kissa- ja ihmiskansalaiset. On aika ottaa puheeksi eläinrääkkäys, holtittomat ihmiset ja me mahtavat maatiaiset.
Aloitan maukumalla teille mahtavista eurooppalaisista kotikissoista, eli maatiaisista. Maatiainen on ollut maalaistalojen kruunu ja tärkeä lemmikki jo kauan aikaa. Se on pyydystänyt ladoista ja navetoista hiiret ja myyrät saaden palkaksi ihmisiltä lämpöä ja hoivaa. Oikein hyvissä oloissa eläneet kissat ovat jopa saattaneet omistaa oman uuninpankon ja maitoautomaatin, josta saada tuoretta ja lämmintä lehmän maitoa emännältänsä lypsyn jälkeen.
Elämä on maistunut yhtä hyvältä kuin vastapyydetty vesimyyrä, mutta nyt ne ajat ovat alkaneet jäädä taakse. Vain muutama kissa voi enää nauttia maalaistalojen rauhallisesta idyllistä. Nyt entiset hiekkatiet ovat muuttuneet asfalttipintaisiksi ja kuumiksi kuoleman paikoiksi ja niiden päällä jyräävät valtaisat hirviöt ovat vieneet monen onnettoman kissan hengen. Me emme voi asialle suoraan sanoen mitään. Koita siinä mennä palvelijan jalan juureen kehräämään ja kertomaan mikä on vialla! Se ei onnistu! Maailma on muuttunut hyvistä ajoista, mutta siihen on sopeuduttava. Lisäksi koteihin ovat yleistyneet rotukissat. Heissä ei ole kavereina pienintäkään vikaa, he ovat omalta kissamaisuudeltaan ihan samanlaisia heppuja kuin mekin, mutta ihmiset ovat väärässä. He meinaavat unohtaa maatiaiskissojen arvon ja meistä maatiaisista on tullut monien ihmisten mielestä vain maatiaiskissoja. Näin asiat eivät saa olla! Ihmisille on välitettävä, että me kotikissat olemme lemmikkeinä ja kissoina ihan yhtä hurmaavia, lumoavia ja karismaattisia kuin rotukissatkin.
Silti läheskään kaikkia ihmisiä ei voi syytökseen yleistää. On yhä kuitenkin paljon sitä väestöä -etenkin vanhemmissa ihmisissä- joiden mielestä maatiainen on se kissojen ykkönen ja kiistaton tähti. Kaikkien kissojen tulee olla samanarvoisia, oli sitten karvainen tai karvaton, pieni tai iso, villi tai rauhallinen.
Toisena asiana otan puheeksi holtittomat eläinten myyjät ja ostajat. Joka vuosi kesäkissoja saapuu eläinkoteihin hylkäämisten vuoksi. Kissa ei ole mikään lelu, jonka voi jättää talven tullen mökille ja tulla taas kesällä ottamaan se leikkeihin. Me kissat pärjäämme kesällä kyllä hiirillä ja linnuilla, mutta talven tullen nykykissa kaipaa ihmistä! Emme me ole mitään leijonia tai tiikereitä viidakoista, vaan heidän sukulaisiaan,joista ihminen on jalostanut itsellensä seuralaisen, joskin yhä onneksi itsenäisen ja omapäisen sellaisen.
Valitettavasti lähes kaikki kesäkissoista ovat maatiaisia. Niitä saa ilmaiseksi maataloista ja muualtakin, kun kissoja ei olla viety leikkaajalle. Meidän jokaisen kissan yksi mietinnän aihe on leikkaaminen, mutta kuten armas kissakaverini Millikin tietää, leikkaamisen jälkeen elämä on paljon helpompaa. Naaraan ei tarvitse maukua kiimaisena eikä kollin ole pakottava tarve merkkailla kaikkialle. Hyvät ihmiset, leikatkaa kissanne, ellei sitä käytetä tarkoituksella uusien pienten nappisilmien maailmaan saattamisessa. Siitä ei ole mitään haittaa kissallesi, vaikka se saattaa kamalalta tuntuakin. Sitten ollaan pulassa naaraiden omistajien kanssa, kun ei tiedetä minne pennut laittaa. Siksi suurin osa joudutaankin lopettamaan.
Myös minä olen vahinkopentueesta, tosin minut kyllä hoidettiin kerrassaan hyvin samoin kuin siskoni. Me vietimme mukavan lapsuuden. Moni muukin kyllä viettää onnellisen lapsuuden, mutta entäs siitä edespäin? Sitten kun nappisilmä on luovutusikäinen, jos sitäkään? Silloin etsitään uusi palvelija pennulle. Pikkuinen annetaan yleensä ilmaiseksi ensimmäiseen kivalta vaikuttavaan kotiin ja se oli siinä. Sinisilmäiset pennun antajat eivät ajattele sen pidemmälle. Uusi kotihan voi olla millainen vain! Monesti voi olla hyvä tuuri, ja pentu pääsee turvalliseen ja ihanaan kotiin, mutta toinen vaihtoehto on se kesäkissan rooli. Se on yksi hirveimmistä kohtaloista mitä pieni pentu voi saada. Siinä lähdetään uusien vale-palvelijoiden kanssa vaikkapa mökille kesäksi ja otetaan pieni kissa mukaan. Siellä sitten vietetään mukava kesä ja ollaan pennun kanssa. Talven tullen lähdetään pois mökiltä ja pieni tappisilmä jää oman onnensa nojaan ajatuksen "Kyllä ne vielä palaavat" kanssa. Sitten tulee kylmä ja pentu voi jopa kuolla, eivätkä vanhat omistajat tiedä tästä mitään.
Ilmaiseksi annettujen kissojen kanssa on niin suuret riskit, että kaikkien kissan voimieni kautta sanon, että maatiaisille pitäisi tulla hinnat. Vaikka sitten 50e-100e, jotta tuosta vain ei joululahjaksi kissaa annettaisi. Rotukissojen hintaan nähdenhän sekin on vielä niin vähäistä, kun heidän hintansa pyörivät 800 eurossa. Sopisi teidän miettiä tätä, ihmiset? Maatiaiskissojen tai rotukissojen kasvatuksella ei tehdä bisnestä, mutta kohtuushinnoilla tulee mennä.
Kolmantena ja viimeisenä asiana otan esille kamalan, julman ja kuvottavan eläinrääkkäyksen, arvon kissat ja ihmiset. Eläinrääkkäys on yleistynyt maailmalla huimasti, siihen liittyviä videoitakin löytyy sankoin joukoin. Eläinrääkkäystäkin on niin monenlaista. Tämä kamala perinteinen on tietenkin ihan puhdas kiduttaminen, tappaminen hyvin väärin keinoin yms. Mutta myös salakavalia muita eläinrääkkäyksiä on. Esimerkiksi turkistarhaus on joissakin päin mennyt kuvottavaksi rahastukseksi, jossa meidän kissojen lailla eläimiä olevia supikoiria, kettuja ja minkkejä pidetään ensin kamalissa oloissa kitumassa ja sitten tapetaan -tavalla tai toisella.
Myös paljon kissoja tapetaan päihteiden alaisena, kun ei ymmärretä mitä tehdään. Kuitenkaan alkoholin ja vastaavien niskoille ei voida kaikkea tupata, sillä eläinrääkkäys alkaa olla jo yleistä jopa joidenkin ihmisten hupina! Ihmiset luulevat olevansa niin paljon eläinten yläpuolella, että eläin on kuin lelu. Eläin ei kuitenkaan missään tapauksessa ole lelu, vaan kuten me kaikki kissatkin tiedämme, me olemme eläimiä! Me olemme mahtavia eläimiä, joita on monen näköisiä ja kokoisia, jokainen on persoonansa.
Nuoren kissan tavoin en vielä ehkä ymmärrä kaikkia asioita kissana elämisestä ja omista oikeuksistani, mutta sen tiedän, että hyvien ihmisten luona on hyvä elää. Minulla on ystävälliset ja parhaansa mukaan minua ymmärtävät palvelijat - joita omalla tavallani rakastan- katto pään päällä suojaamassa kylmältä ja sateelta, sekä kissakaveri, jonka kanssa jakaa elämän seikkailut. Minä elän elämää, joka tulisi suoda kaikille kissoille ympäri maailmaa. Kaikille kurjille ja kapisille kateille, jotka Kreetan saarella etsivät roskiksista ruokaa, ihan kaikille. Sitä kohti meidän kaikkien on tehtävä töitä.
Teille ihmisille, jokainen voi tehdä osansa: Ihmisenä voit halutessasi lahjoittaa esim. oman kaupunkisi eläinsuojeluyhdistykselle lahjoituksen, pistää pystyyn kirpputorin ja lahjoittaa nämä rahat eläinsuojelulle, tai vaikka vain käydä piristämässä kodittomien kissojen päivää käymällä niitä rapsuttelemassa. Vain mielikuvituksenne on rajana, halutessanne voitte varmasti tehdä jotain.
Ja arvoisat kissakolleegat, eläkää kissoina..!
(c)Cur-Nau ja Lilja-kissa
No niin, arvon kissa- ja ihmiskansalaiset. On aika ottaa puheeksi eläinrääkkäys, holtittomat ihmiset ja me mahtavat maatiaiset.
Aloitan maukumalla teille mahtavista eurooppalaisista kotikissoista, eli maatiaisista. Maatiainen on ollut maalaistalojen kruunu ja tärkeä lemmikki jo kauan aikaa. Se on pyydystänyt ladoista ja navetoista hiiret ja myyrät saaden palkaksi ihmisiltä lämpöä ja hoivaa. Oikein hyvissä oloissa eläneet kissat ovat jopa saattaneet omistaa oman uuninpankon ja maitoautomaatin, josta saada tuoretta ja lämmintä lehmän maitoa emännältänsä lypsyn jälkeen.
Elämä on maistunut yhtä hyvältä kuin vastapyydetty vesimyyrä, mutta nyt ne ajat ovat alkaneet jäädä taakse. Vain muutama kissa voi enää nauttia maalaistalojen rauhallisesta idyllistä. Nyt entiset hiekkatiet ovat muuttuneet asfalttipintaisiksi ja kuumiksi kuoleman paikoiksi ja niiden päällä jyräävät valtaisat hirviöt ovat vieneet monen onnettoman kissan hengen. Me emme voi asialle suoraan sanoen mitään. Koita siinä mennä palvelijan jalan juureen kehräämään ja kertomaan mikä on vialla! Se ei onnistu! Maailma on muuttunut hyvistä ajoista, mutta siihen on sopeuduttava. Lisäksi koteihin ovat yleistyneet rotukissat. Heissä ei ole kavereina pienintäkään vikaa, he ovat omalta kissamaisuudeltaan ihan samanlaisia heppuja kuin mekin, mutta ihmiset ovat väärässä. He meinaavat unohtaa maatiaiskissojen arvon ja meistä maatiaisista on tullut monien ihmisten mielestä vain maatiaiskissoja. Näin asiat eivät saa olla! Ihmisille on välitettävä, että me kotikissat olemme lemmikkeinä ja kissoina ihan yhtä hurmaavia, lumoavia ja karismaattisia kuin rotukissatkin.
Silti läheskään kaikkia ihmisiä ei voi syytökseen yleistää. On yhä kuitenkin paljon sitä väestöä -etenkin vanhemmissa ihmisissä- joiden mielestä maatiainen on se kissojen ykkönen ja kiistaton tähti. Kaikkien kissojen tulee olla samanarvoisia, oli sitten karvainen tai karvaton, pieni tai iso, villi tai rauhallinen.
Toisena asiana otan puheeksi holtittomat eläinten myyjät ja ostajat. Joka vuosi kesäkissoja saapuu eläinkoteihin hylkäämisten vuoksi. Kissa ei ole mikään lelu, jonka voi jättää talven tullen mökille ja tulla taas kesällä ottamaan se leikkeihin. Me kissat pärjäämme kesällä kyllä hiirillä ja linnuilla, mutta talven tullen nykykissa kaipaa ihmistä! Emme me ole mitään leijonia tai tiikereitä viidakoista, vaan heidän sukulaisiaan,joista ihminen on jalostanut itsellensä seuralaisen, joskin yhä onneksi itsenäisen ja omapäisen sellaisen.
Valitettavasti lähes kaikki kesäkissoista ovat maatiaisia. Niitä saa ilmaiseksi maataloista ja muualtakin, kun kissoja ei olla viety leikkaajalle. Meidän jokaisen kissan yksi mietinnän aihe on leikkaaminen, mutta kuten armas kissakaverini Millikin tietää, leikkaamisen jälkeen elämä on paljon helpompaa. Naaraan ei tarvitse maukua kiimaisena eikä kollin ole pakottava tarve merkkailla kaikkialle. Hyvät ihmiset, leikatkaa kissanne, ellei sitä käytetä tarkoituksella uusien pienten nappisilmien maailmaan saattamisessa. Siitä ei ole mitään haittaa kissallesi, vaikka se saattaa kamalalta tuntuakin. Sitten ollaan pulassa naaraiden omistajien kanssa, kun ei tiedetä minne pennut laittaa. Siksi suurin osa joudutaankin lopettamaan.
Myös minä olen vahinkopentueesta, tosin minut kyllä hoidettiin kerrassaan hyvin samoin kuin siskoni. Me vietimme mukavan lapsuuden. Moni muukin kyllä viettää onnellisen lapsuuden, mutta entäs siitä edespäin? Sitten kun nappisilmä on luovutusikäinen, jos sitäkään? Silloin etsitään uusi palvelija pennulle. Pikkuinen annetaan yleensä ilmaiseksi ensimmäiseen kivalta vaikuttavaan kotiin ja se oli siinä. Sinisilmäiset pennun antajat eivät ajattele sen pidemmälle. Uusi kotihan voi olla millainen vain! Monesti voi olla hyvä tuuri, ja pentu pääsee turvalliseen ja ihanaan kotiin, mutta toinen vaihtoehto on se kesäkissan rooli. Se on yksi hirveimmistä kohtaloista mitä pieni pentu voi saada. Siinä lähdetään uusien vale-palvelijoiden kanssa vaikkapa mökille kesäksi ja otetaan pieni kissa mukaan. Siellä sitten vietetään mukava kesä ja ollaan pennun kanssa. Talven tullen lähdetään pois mökiltä ja pieni tappisilmä jää oman onnensa nojaan ajatuksen "Kyllä ne vielä palaavat" kanssa. Sitten tulee kylmä ja pentu voi jopa kuolla, eivätkä vanhat omistajat tiedä tästä mitään.
Ilmaiseksi annettujen kissojen kanssa on niin suuret riskit, että kaikkien kissan voimieni kautta sanon, että maatiaisille pitäisi tulla hinnat. Vaikka sitten 50e-100e, jotta tuosta vain ei joululahjaksi kissaa annettaisi. Rotukissojen hintaan nähdenhän sekin on vielä niin vähäistä, kun heidän hintansa pyörivät 800 eurossa. Sopisi teidän miettiä tätä, ihmiset? Maatiaiskissojen tai rotukissojen kasvatuksella ei tehdä bisnestä, mutta kohtuushinnoilla tulee mennä.
Kolmantena ja viimeisenä asiana otan esille kamalan, julman ja kuvottavan eläinrääkkäyksen, arvon kissat ja ihmiset. Eläinrääkkäys on yleistynyt maailmalla huimasti, siihen liittyviä videoitakin löytyy sankoin joukoin. Eläinrääkkäystäkin on niin monenlaista. Tämä kamala perinteinen on tietenkin ihan puhdas kiduttaminen, tappaminen hyvin väärin keinoin yms. Mutta myös salakavalia muita eläinrääkkäyksiä on. Esimerkiksi turkistarhaus on joissakin päin mennyt kuvottavaksi rahastukseksi, jossa meidän kissojen lailla eläimiä olevia supikoiria, kettuja ja minkkejä pidetään ensin kamalissa oloissa kitumassa ja sitten tapetaan -tavalla tai toisella.
Myös paljon kissoja tapetaan päihteiden alaisena, kun ei ymmärretä mitä tehdään. Kuitenkaan alkoholin ja vastaavien niskoille ei voida kaikkea tupata, sillä eläinrääkkäys alkaa olla jo yleistä jopa joidenkin ihmisten hupina! Ihmiset luulevat olevansa niin paljon eläinten yläpuolella, että eläin on kuin lelu. Eläin ei kuitenkaan missään tapauksessa ole lelu, vaan kuten me kaikki kissatkin tiedämme, me olemme eläimiä! Me olemme mahtavia eläimiä, joita on monen näköisiä ja kokoisia, jokainen on persoonansa.
Nuoren kissan tavoin en vielä ehkä ymmärrä kaikkia asioita kissana elämisestä ja omista oikeuksistani, mutta sen tiedän, että hyvien ihmisten luona on hyvä elää. Minulla on ystävälliset ja parhaansa mukaan minua ymmärtävät palvelijat - joita omalla tavallani rakastan- katto pään päällä suojaamassa kylmältä ja sateelta, sekä kissakaveri, jonka kanssa jakaa elämän seikkailut. Minä elän elämää, joka tulisi suoda kaikille kissoille ympäri maailmaa. Kaikille kurjille ja kapisille kateille, jotka Kreetan saarella etsivät roskiksista ruokaa, ihan kaikille. Sitä kohti meidän kaikkien on tehtävä töitä.
Teille ihmisille, jokainen voi tehdä osansa: Ihmisenä voit halutessasi lahjoittaa esim. oman kaupunkisi eläinsuojeluyhdistykselle lahjoituksen, pistää pystyyn kirpputorin ja lahjoittaa nämä rahat eläinsuojelulle, tai vaikka vain käydä piristämässä kodittomien kissojen päivää käymällä niitä rapsuttelemassa. Vain mielikuvituksenne on rajana, halutessanne voitte varmasti tehdä jotain.
Ja arvoisat kissakolleegat, eläkää kissoina..!
(c)Cur-Nau ja Lilja-kissa
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Kissakuvahaaste
Osallistumme nyt siis ensimmäisen kerran Kissakuvahaasteeseen, kun aiheena oli "Saalis" .
Kuvan nappasin parin muun kuvan yhteydessä heitellessäni Liljalle lelurottaa. Lilja kanniskeli rottaa jonkin aikaa suussaan ja tiputti sen matolle. Seuraavaksi se heitti sitä hiukan tassullaan ja kävi sen kimppuun. Siinä sitten revittiin ja raastettiin rottaa samalla kun näpsin kuvia. Liljahan taitaa nämä saalistamiset, jos pöydällä on kynä, kumi, tai mikä vain, se haetaan leluksi.
Kuvan nappasin parin muun kuvan yhteydessä heitellessäni Liljalle lelurottaa. Lilja kanniskeli rottaa jonkin aikaa suussaan ja tiputti sen matolle. Seuraavaksi se heitti sitä hiukan tassullaan ja kävi sen kimppuun. Siinä sitten revittiin ja raastettiin rottaa samalla kun näpsin kuvia. Liljahan taitaa nämä saalistamiset, jos pöydällä on kynä, kumi, tai mikä vain, se haetaan leluksi.
Lähikuvaamista ja muuta sälää
Voi ei! Onpas viime kirjoituksesta jo aikaa..! Ei olla sitten syysloman jälkeen kirjoitettu mitään.
Täällä on elämä ihan mallillaan. Kissat olivat pärjänneet eläinhoitolassa hyvin, tosin Millihän maailman napana on aina hyvin loukkaantunut niiden reissujen jälkeen, eikä Liljan tavoin näyttänyt millään lailla kotiin tulon riemua. Lilja oli erittäin hyväntuulinen sinä iltana, sen mahtava persoona jälleen paljastui. Myös leikki uudella lelulla, Cat Dancerilla, pisti potkua iltaan. Löysin kyseisen lelun monen kuukauden etsinnän jälkeen Helsingin Stocmannilta.
Tässä yksi päivä sitten otin taas kameran käteen ja aloin kuvailla. Makrolla kuvaamisesta on tullut yksi intohimoni nykyään, joten ihania lähikuviahan taas napsittiin. Tässä parhaimmistoa:
Täällä on elämä ihan mallillaan. Kissat olivat pärjänneet eläinhoitolassa hyvin, tosin Millihän maailman napana on aina hyvin loukkaantunut niiden reissujen jälkeen, eikä Liljan tavoin näyttänyt millään lailla kotiin tulon riemua. Lilja oli erittäin hyväntuulinen sinä iltana, sen mahtava persoona jälleen paljastui. Myös leikki uudella lelulla, Cat Dancerilla, pisti potkua iltaan. Löysin kyseisen lelun monen kuukauden etsinnän jälkeen Helsingin Stocmannilta.
Tässä yksi päivä sitten otin taas kameran käteen ja aloin kuvailla. Makrolla kuvaamisesta on tullut yksi intohimoni nykyään, joten ihania lähikuviahan taas napsittiin. Tässä parhaimmistoa:
lauantai 16. lokakuuta 2010
Eläinhoitolaan
Lähdemme veljeni häihin Helsinkiin, joten kissojen tie vie eläinhoitola Kotipesään. Milli on viettänyt kyseisessä paikassa jo kerran kokonaisen viikon, joten toivottavasti nyt meneeyhtä hyvin kuin viimeksi. Hoitolassa on kiipelytasoja omaavat mukavat häkit ja lisäksi leikkihuone, jonne kissat vuorotellen pääsevät. Nyt varmaankin reissu on vieläkin mukaavmpi, kun katteja on kaksi.Hintakin on tosin mukavat 40e, mutta takaahan se koko täysihoidon..!
Liljasta onkin tullut oikea tiikeri, kun se leikkii yötäpäivää. Kerrantuli sitten otettua kamera kauniiseen käteen ja kuvattua leikin tuoksintaa.. Siinähän onkin aina näky, kun Lilja pomppii lelun perässä! Tällä kertaa leluna rikkinäinen ja kissojen repimä koriste-ruusu, joka onkin hyvää seuraa.
Ajattelin vielä laittaa pari aika epäonnistunutta kuvaa näiden aikojen agi-treeneistä:
Liljasta onkin tullut oikea tiikeri, kun se leikkii yötäpäivää. Kerrantuli sitten otettua kamera kauniiseen käteen ja kuvattua leikin tuoksintaa.. Siinähän onkin aina näky, kun Lilja pomppii lelun perässä! Tällä kertaa leluna rikkinäinen ja kissojen repimä koriste-ruusu, joka onkin hyvää seuraa.
 |
| "Oooleeoo!!" |
 |
| Kohta puraistaan "tappava isku". |
 |
| "Taisin mennä nurin.." |
 | ||
| Lilja LENTÄÄ! |
Ajattelin vielä laittaa pari aika epäonnistunutta kuvaa näiden aikojen agi-treeneistä:
lauantai 9. lokakuuta 2010
Muistoja pienestä Liljasta ja Millistä
Rupesin tässä yksi ilta miettimään,millaisia kissamme olivat pienempänä. Kyllä jopa yhäpienen Liljan kanssa on tullut suuria muutoksia, pentukarvan pörröisyys kadonnut, kokoa tullut lisää.. Ja kun Milliä mietitään, niin muutoksethan ovat päätä huimaavat!
Ajattelin nyt jakaa hiukan kuvia pienistä kissoista. Anteeksi kun Millistä on niin vähän kuvia, kun emme nähneet sitä ennen kuin se oli kolmen kuuakuden.
Ajattelin nyt jakaa hiukan kuvia pienistä kissoista. Anteeksi kun Millistä on niin vähän kuvia, kun emme nähneet sitä ennen kuin se oli kolmen kuuakuden.
 |
| Tämä on Liljan ensimmäisiä kuvia. Suloinen oli! |
 |
| Unten mailla.. |
 |
| Silmät jo auki..! |
 |
| Yksi Liljan ihanimmista kuviasta! Mikä katse.. |
 |
| Mitä lie Lilja saalistaa.. |
 |
| Nyt osataan jo vaania! |
 |
| "Oikea neljä kaks kolme..vai miten se meni.." |
 |
| Jälleen onnistuneimpiaotoksia, lelu-heinäpaali on ihana! |
 |
| Ihana pieni Lilja, n. 2 kuukautta tai alle |
 |
| Nyt Lilja on tullut kotiin! |
 | |
| Milli matkalla uuteen kotiin! |
 |
| Millillä meno päällä! |
perjantai 24. syyskuuta 2010
Agia, lohta ja karjalanpiirakkaa
On ollut taas aika vauhdikas viikko. Kissat ovat temmeltäneet pitkin maita ja mantuja.. Yöt ovat varsinkin vanhempien kannalta erittäin epämukaviakin, kun kissat ovat vähän väliä juosseet heidän ylitseen leikin merkeissä.
Milli saatiin viimeviikonloppuna ensimmäistä kertaa syömäänkalaa, joka loppujenlopuksi upposi oikein kernaasti rouvan vatsaan. Liljahan nyt popsi omansa parissa sekunnissa, ja hyppäsin kalan eteen pari estettäkin.
Viikolla saatiin myös isän valmistama uusi agility-este, josta otan kuvia heti kun ehdin. Kyseessä siis perinteinen hyppyeste, jota Lilja hyppää ihan hyvällä mielellä! :)
Milli saatiin viimeviikonloppuna ensimmäistä kertaa syömäänkalaa, joka loppujenlopuksi upposi oikein kernaasti rouvan vatsaan. Liljahan nyt popsi omansa parissa sekunnissa, ja hyppäsin kalan eteen pari estettäkin.
Viikolla saatiin myös isän valmistama uusi agility-este, josta otan kuvia heti kun ehdin. Kyseessä siis perinteinen hyppyeste, jota Lilja hyppää ihan hyvällä mielellä! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)