Moni ihminen kysyy ensimmäisenä lajista kuullessaan "Anteeksi kuinka!?". Yksinkertaisesti kyse on siis kissan mentävästä radasta, joka koostuu esim. hyppyesteestä, pujottelukepeistä, alitusesteestä ja tunnelista. Houkuttimena käytetään yleensä namia tai lelua, mutta parhaiten koulutetut kissat kulkevat jopa käskyjen avulla.
Oma innostukseni lähti ensimmäisen kissani Mikkiksen kautta, kun heittelin sille esteen yli leluja ja se meni perässä. Sen lainen opetus kuitenkin osoittautui huonoksi, sillä kissan opittua sen, se ei enää suostunut kulkemaan lelun edellään rataa, vaan lelu olisi pitänyt heittää jokaisen esteen yli, eikä siitä tullut enää mitään. Eli miksikään radansuorittajaksi rakkaasta nyt pois muuttaneesta (Mikkis oli villi ja vapautta kaipaava, ei suostunut sisäkissaksi joten muutti maalle, jossa viettää nyt kissanpäiviä) Mikkiksestä tullut. :)
Paremmin lajiin tutstuttiin taas Millin kanssa vuoden -09 syksyllä, kun luin muutaman artikkelin kissojen agilitystä lehdistä ja tutstuin SAGIK ry:n kotisivuihin. Milli oli valitettavasti hiukan liian rauhallinen mirri tähän lajiin, vain nami houkutti sitä. En kuitenkaan lannistunut tietenkään siitä, että ei meillä ollut agissa mahdollisuuksia. Kuitenkin Millin sain kuitenkin oppimaan istumisen, mutta muuhun ei ole rouva suostunut.
Sitten tuli loppukesästä 2010 tämä pieni Lilja, joka tykkäsi pomppia jo ihan pienenä. Sen kanssa on ilo harjoitella, kun intoa riittäää ja kehräys jatkuu koko harjoituksen ajan. Pienistä esteistä aloitettiin,rima oli ensin lähes maassa. Siitä sitten nostettiin pikkuhiljaa. Nyt Lilja hyppii jo ihan merkittäviä loikkia! Olen ihan ylpeä.
